Vesivoima on ollut 1960-luvulta saakka olennainen kotimainen primäärienergialähde. Sen merkitys 1980-luvun alusta on ollut samalla tasolla polttopuun kanssa. Vesivoiman lisärakentaminen päättyi koskiensuojeluohjelman seurauksena 1980-luvun alussa. Sen jälkeen rakennetuilla uusilla voimaloilla on lupa ollut annettuna ennen suojeluohjelmia. Vesivoiman määrää voidaan vielä lisätä uusimalla ja laajentamalla vanhoja vesivoimaloita. Myös vanhoja, käytöstä pois jääneitä pienitehoisia voimalaitoksia voidaan ottaa uudelleen käyttöön. Yli 10 MW vesivoimaa ei juurikaan voi enää rakentaa (Hoffman&toimituskunta,1999 ; Suomen energiatalous, 1997 ; Lehto & Luoma, 1997).

Suomessa on 200 vesivoimalaitosta, joista suuri osa on varsin pieniä (Hoffman & toimituskunta, 1999). Voimatalouden käyttöön on otettu Suomen vesivoimasta noin kaksi kolmasosaa (Lehto& Luoma, 1997). Valtaosa voimalaitoksista sijaitsee Pohjois-Suomessa. Kemijoen vesistöä voidaan pitää Suomen vesivoimatuotannon keskuksena, sillä siitä tuotetaan yli 30 % Suomen vesivoimasta. Vesivoimalla tuotettiin vuonna 1996 sähköä noin 17 % maan kokonaistarpeesta (Hoffman & toimituskunta, 1999 ; Lehto & Luoma, 1997 ; Suomen energiatalous, 1997).

Yksi vesivoiman tärkeimmistä eduista on sen jatkuva uusiutuminen. Vesivoimalaitosten rakentaminen oli kallista, mutta toisaalta laitteistot ovat yleensä pitkäikäisiä ja vaativat vähemmän huoltoja kuin muut voimalaitokset. Vesivoiman käyttö edellyttää säännöstelyä tai tekoaltaiden rakentamista. Säännöstelyllä energiaa voidaan varastoida huonompia kausia tai kulutushuippuja varten. Säännöstely kuitenkin muuttaa luonnon ja vesistön tilaa alueellisesti, eli vesivoiman haittoina voidaan pitää maiseman muuttumista ja eliöiden kärsimistä (mm. lohien vaellusten estyminen). Padon murtumismahdollisuus tuo mukaan vaaratekijän - Suomessa tosin vakaa maaperä ja huolellisen rakentamisen perinne vähentävät vaaraa (Lehto & Luoma, 1997 : Pirilä, 1999).

Lähteet:

Hoffman, K. & toimituskunta (1999). Suomen nykyinen energiajärjestelmä. Teoksessa: Energia Suomessa. Tekniikka, talous ja ympäristövaikutukset. Helsinki: VTT Energia/EDITA.

Lehto, H. & T. Luoma (1997). Energia yhteiskunnassa. Jyväskylä: Kirjayhtymä.

Pirilä, P. (1999). Maailman energiavarat. Teoksessa: Energia Suomessa. Tekniikka, talous ja ympäristövaikutukset. Helsinki: VTT Energia/EDITA.

Suomen energiatalous (1997). Kauppa- ja teollisuusministeriön julkaisuja 8/1997. Helsinki: EDITA

Linkkejä:

1 

2 >tietoja energiasta>sisältö

3