Biomassoiksi kutsutaan eloperäisiä, fotosynteesin kautta syntyneitä kasvimassoja. Biopolttoaineiksi kutsutaan näistä tuotettuja polttoaineita. Myös yhdyskunnan ja teollisuuden orgaanista alkuperää olevia jätteitä kutsutaan biopolttoaineiksi. Turve voidaan luokitella hitaasti uusiutuvaksi biomassaksi (uusiutuminen kestää 2000-3000 vuotta). Biomassoja ovat esimerkiksi metsäteollisuuden sivutuotteet, hakkuujätteet ym. teollisuudelle kelpaamaton puu, puuteollisuuden jäteliemet, peltobiomassat (olki, rypsiöljy, nk. energiaheinä), jätteet ja lietteet, polttoturve, palaturve (Lehto & Luoma, 1997 ; Pirilä, 1999).

Biomassat muodostavat öljyn, hiilen ja kaasun jälkeen neljänneksi suurimman energialähteen maailmassa. Yli 80 prosenttia biomassan energiakäytöstä tapahtuu kehitysmaissa eli 33 % niiden energian kokonaiskulutuksesta, kun taas teollisuusmaissa osuus kokonaiskulutuksesta on vain noin 3 %. Suomessa biomassan osuus kokonaisenergiankulutuksesta on teollisuuden korkein, 19 %. Yli 75 % käytettävistä polttoaineista syntyy metsäteollisuuden jalostusprosessien sivutuotteina (Pirilä, 1999 ; Suomen energiatalous, 1997).

Biomassan käytön suuria etuja on orgaanisen jätteen kierrätys ja se on oivallinen hiilidioksiditasapainon ylläpitäjä - kasvaessaan biomassa sitoo itseensä ilmakehän hiilidioksidista sen määrän, jonka palaessaan vapauttaa takaisin luontoon. Yksi haittapuolista on se, että biomassan käyttö energiantuotannossa vaatii suuria määriä ainetta hyötyenergiaa kohti - se sisältää fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna paljon vähemmän energiaa. Biomassa vaatii myös paljon tilaa ja työtä (tila, varastointi, kasvattaminen, kuivatus) ja lisäksi sen poltosta syntyy typen oksideja ja hiukkaspäästöjä (Lehto & Luoma, 1997).

HUOMAA! Seuraavilla sivuilla lisää biomassoista ym. joiden jälkeen kaikille biomassa- ja bioenergia-asioille yhteisiä LINKKEJÄ.

Lähteet:

Lehto, H. & T. Luoma (1997). Energia yhteiskunnassa. Jyväskylä: Kirjayhtymä.

Pirilä, P. (1999). Maailman energiavarat. Teoksessa: Energia Suomessa. Tekniikka, talous ja ympäristövaikutukset. Helsinki: VTT Energia/EDITA.

Suomen energiatalous (1997). Kauppa- ja teollisuusministeriön julkaisuja 8/1997. Helsinki: EDITA