1. Oulunsalo nousee merestä

Maankohoamisen vaikutukset ovat olleet maassamme sen verran näkyviä, että ne on pantu merkille jo varsin varhain, kauan ennen nykyaikaista tutkimusta. Niinpä Oulunsalossakin Papinjärvi, joka on paikkakunnan ainoa järvi, oli noin 900-1000 vuotta sitten merta (Hiltunen 1987, 15). Hiltusen (1987) mukaan mm. 1600-luvun tuomiokirjoissa löytyy mainintoja maankohoamisesta. Erityisen kiivasluoteista maankohoaminen on ollut Oulun eteläpuolella, jossa sen on voinut havaita selvästi jo yhden sukupolven aikana.  (Hiltunen 1987, 15.)

Nykyinen Oulunsalo on alue, joka käsittää Kempeleenlahden ja Lumijoenselän välisen, Perämereen työntyvän, yli 12 km:n pituisen ja noin 6 km:n levyisen niemimaan. Korkeutensa puolesta maasto vaihtelee varsin vähän. Alueen korkeimmat kohdat sijaitsevat noin 20 metriä (joidenkin lähteiden mukaan 25 m) merenpinnan yläpuolella. Jos viimeisinä vuosituhansina tapahtuneen maankohoamisen keskinopeudeksi otetaan 1 cm vuodessa (joidenkin muiden lähteiden mukaan hieman yli 85 mm), voidaan laskea, että ensimmäiset karit ovat paljastuneet Oulunsalon kohdalle pari tuhatta vuotta sitten. Ensimmäinen suurempi merestä nouseva alue oli Salonselän ja Palokankaan harjujakso.Vielä 1700-luvulla Oulunsalo oli saari. Sitä edeltävällä vuosisadalla saaren ja mantereen välinen Sokean- eli Salonsalmi oli niin syvä, että sen läpi voitiin pienemmillä aluksilla kulkea läpi. Salmi madaltui kuitenkin nopeasti. Niinpä salmen ruoppausyrityksistä (mm. Gabriel Monka) huolimatta Sokeansalmi näyttää osittain jo 1600-luvulla olleen niin madaltunut, että kulkeminen sen läpi oli mahdollista vain tiettyä reittiä pitkin.  (Hiltunen 1987, 18.) Parhaan yleiskuvan maankohoamisesta saa Hiltusen mukaan seuraavasta karttakuvasta.

Kuva 1: Ensimmäiset matalat karikot paljastuivat noin 2000 vuotta sitten. Tuhannen vuoden kuluttua Oulunsalo oli jo kohtalaisen kokoinen saari useiden kilometrien päässä rannikolta.

Ensimmäinen kuva esittää Oulunsaloa noin 1200 vuotta sitten (saaren rantaviiva vuoden 1000 aikoihin piirretty katkoviivalla). Toinen kuva (ylh. oik.) esittää Oulunsaloa vuoden 1450 seudulla Kolmas kuva (alh. vas) esittää Oulunsaloa vuodelta 1770 Neljännessä kuvassa vuodelta 1965 Oulunsalo on jo kasvanut kiinni  mantereeseen. (Hiltunen 1987, 17.)

2. 9000 vuotta sitten

Mannerjään reuna oli Oulun seudulla 900 vuotta sitten.   Salonselän harju syntyi sulavan jäätikön sisällä niin, että virtaava joki kasasi maa-aineksia suistoiksi sulavanjään reunan sulamissuunnassa eli kaakosta luoteeseen. Kun sitten jää oli sulanut kokonaan, peitti Oulunsaloa harjuineen yli 200m syvä Vodiameri. Kun maa alkoi nousta, alkoi tämä alue mataloitua hyvin nopeaan tahtiin Viimeisten vuosituhansien aikana on tämä maan kohoaminen noudatttanut suunnilleen nykyisenkaltaista nopeutta eli noin 8,5 mm/vuosi. (Pyörnilä 1991, 7.)

Oulunsalon korkein kohta on nykyisin 25 m meren pinnan yläpuolella. On arvioitu, että ensimmäinen harjusoramatalikko Oulunsalosta on kohonnut näkyviin jo n. 900 v eKr mikäli korkeimmalle kohdalle ei ole kasautunut metreittäin lentohiekkaa. Tätä kohtaa koristaa nykyisin puinen kolmiomittaustorni.Salonselän korkeimmat kohdat näkyivät luotoketjumuodostelmana meressä jo n. v. 350 eKr (Kuva 2, kappaleessa 3. Vuosi jKr, tummenetut alueet) (Pyörnilä 1991, 7.)

3. Vuosi 200 jKr

Vuoden 200 jKr tienoilla Oulunsalo käsitti 7 km pitkän ja paikoin 1 km leveän luodon. Voimme kuvitella, että se tarjosi jo silloin suojaa ja levähdyspaikkaa kalastajille ja hylkeenpyytäjille. Sitä peittivät ehkä jo silloin puut, joten nuotiotulien teko oli mahdollista. Saari oli lähes kauttaaltaan koostunut muinaisista harjuaineksista. Niistä meren aallot ja ja tuuli muovailivat dyynejä ja rantavalleja.(Pyörnilä 1991, 8.)

4. Vuoden 800 tienoo

Kun tullaan vuoden 800 tienoille oli Oulunsalo kasvanut jo n. 9 km pituiseksi ja 3 km levyseksi saareksi.Länsirantaa peittivät lentohiekkakinokset ja harjun takana itärannalla oleva, merestä noussut maa soistui. Itäpuolelle oli kohonnut toinen pitkänomainen saari. Papinjärvi syntyi näiden saarien väliseen salmeen seuraavien  vuosisatojen aikana. Siihen syntyivät myös Sorkonsuo sekä jo kadonneet Kivijärvi ja Pahajärvi. Pikkusaaren pohjoispää on nykyistä Palokangasta, nykyinen Mökkiperä sijaitsi koillisrannassa ja lentokenttäalue alkoi jo olla kuivaa maata. (Pyörnilä 1991, 8.)

Siitä oliko saari jo tuilloin asuttu, ei ole tietoa. ei myöskään siitä kävivätkö viikingit eli varjaagit retkillään siellä. Paikannimet Varjakansaari ja Varjakanniemi viittaisivat siihen, että tämänkaltaisia vierailijoita saarella olisi ollut, mutta kyseiset paikat olivat vielä viikinkiaikana meren peittämiä. (Pyörnilä 1991, 8.)

5. 1400 luvun alku

Oulunsalo oli 1400-luvulle tultaessa jo iso saari.  Kylänpuolella, joka  sijaitsi tuolloin saaren kaakkoisrannassa, näytti jo silloin olleen asutusta. Tästä kertoo mm. se, että Ala-Kaakisen mailta on löydetty Albrecht Mecklenburgilaisen kaudella (1369-1389) lyötyjä hopearahoja. Rahat löytyivät läheltä 1400-luvun merenrantaa, joka oli todennäköisesti tuolloinen satamapaikka. On arveltu, että novgorodilaisten Oulunsalon markkinapaikan hävittämisvierailun aikana v. 1415 rahat kätkettiin mäentöyrääseen. (Pyörnilä 1991, 8.)

Sokeansalmi erotti Oulunsalon Kempeleen harjumuodostelmasta, joka oli myös noussut merestä. Salmessa kulki oulun laivareitti ja reitin varrella oli Hietaniemi. Sinne rakennetttiin v. 1665 Oulunsalon ensimmäinen kirkko ns. uhrikirkko. Myöhemmin paikalle rakennettiin myös nykyinen kirkko. Papinjärven itäpuolella oli soistuvia rantaniittyjä  ja pieni merenlahti, jossa sijaitsee nykyään Pitkäkankaan koulukeskus. Pohjoisrannalla oli myös luhtaisia rantaniittyjä (nykyisin Vehkasuona ja Lupusuona tunnettuja). Pohjoinen rantaviiva ulottui lähes nykyisen Salonpään koulun kohdalle.Varjakanniemi ja Varjakansaari olivat luotoja ja koko länsiranta oli hiekkaa ja dyynejä, kasveina rantavehnä ja variksenmarja sekä männyn taimet. Ne osaltaan sitoivat hiekkaista rantaa. (Pyörnilä 1991, 8.)

6. Vuodet 1665-1680

Oulunsalon saaren muodostivat 1680-luvulla alueet, jotka ovat nykyään 2,5 m merenpinnan yläpuolella. Asutusta näyttää tuolloin olleen Kylänpuolella, Kirkonseudulla, Karhuojalla sekä joitakin taloja myös Salonpäässä. Sakeansalmeksi tai Salonsalmeksi kutsuttu kulkuväylä  Ouluun oli kaventunut ja mataloinut niin, että jouduttiin aloittamaan sännölliset ruoppaukset v. 1657. väylää tarvitsivat kulkuväyläkseen niin Kylänpuolen asukkaat kuin rannikkopurjehtijatkin. Hitaanpaa sen sijaan oli maannousu läntisellä hiekkarannalla. tuuli kasasi hiekkadyynejä Purnnokasta Nenännokkaan. Pohjoisrannalla oli Pajuniemi. Sen vieressä oleva Pajulahti kuroitui maan noustessa irti merentä Pajulammeksi. Itä- ja pohjoisrannan vesijättömat jaettiin talojen kesken niityiksi ja laitumiksi.Sama tehtiin raaten maille. Oulunsalon läheisyyteen oli kohonnut uusina saarina mm. Akionsaari ja Pyydyskari. (Pyörnilä 1991, 8.)

Seuraavan vuosisadan aikana Oulunsalo kasvoikin jo kiinni mantereeseen. Ensimmäinen maayhteys syntyi Vihiluodon seutuville. Myrkysäillä oli kuitenkin vielä turvauduttava veneeseen. Vuonna 1873 rakennettiin Hahtosalmen silta. Oulusalon ja Kempeleen rajalla virtaava Salmioja on vielä muistona entisestä vesiläylästä. (Pyörnilä 1991, 8.)

Kuva 5: Oulunsalon saari vuosina 1680 jKr

Kuvassa näkyvät mm. 9, Hietaniemi 14, Purnunnokka 15, Nenännokka 16, Pajuniemi 17, Akio 18, Pyydyskari 19, Koivukari

7. Vuodesta 1940-

Oulunsalo alkaa muistuttaa jo paljon nykyistä, kun tullaan 1940-luvulle.Siitä kertovat kuvat 6 ja 7. maankohoaminen näkyy selvimmin Akionlahdella. Leväyskari, Nuppa ja Akio alkavat kasvaa kiinni toisiinsa ja mantereeseen. Akionlahti pienenee ja yhteys mereen on enää ajoittaista. On syntymässä uusi "Akionjärvi". Samaan aikaan orsivedet Kivijärvi ja Pahajärvi katoavat. (Pyörnilä 1991, 9, 10..) Miten käynee Papinjärven?

Tulevaisuusvisioita:

Kun on tehty painovoimamittauksia, on päätelty, että maa kohoaisi vielä 100 m ylöspäin. Nykyisen vauhdin mukaan laskettuna siihen menisi vielä 12000 vuotta. Saadaanko maayhteys Varjakan saareen? Tuskin. Meriveden lämpötilan kohoaminen kasvihuoneilmiön seurauksena saattaa nostaa merenpintaa jo lähivuosikymmeninä. Voidaan lisäksi visioida, että jos kasvihuoneilmiön seurauksena napajäätiköt alkaisivat sulaa Oulunsalosta saattaisi tulla taas saari! (Pyörnilä 1991, 10.)

Kuva: Nuoret Varjakansaaressa 1997.

Kuva 6: Oulunsalonniemi vuonna 1947: 20, Pajulampi; 21, Samioja; 22, Leväyskari; 23, Nuppo; 24, Akionlahti ja "Akionjärvi; 25, Kotakari; 26, Kammonkari

Kuva 7: Oulunsalonniemi vuonna 1986: 24, Akionlahti ja "Akionjärvi"

8. Lähteet

Alestalo, J. & Koutaniemi, L. 1985: Ekskurssio-opas,  3-6. Oulu: Oulun yliopisto. Maantieteen laitos.

Hiltunen, M. 1987. Oulunsalon historia. Kemi: Pohjolan Sanomat.

Pyörnilä, M.1991.Oulunsalo nousee merestä. Teoksessa: Jouko Hannula (toim.) Kotikuntani Oulunsalo. 1991.Ylivieska:

Kalojokilaakson Kirjapaino

Maanmittaushallitus 1959: Maaperäkartta, Oulunsalo.

• 1961: Maaperäkartta, Oulu

• 1969: Maaperäkartta, Luodonselkä.

• 1981: Peruskarttalehdet 244405 Lumijoenselkä, 244406 Pajuniemi, 244408 Oulunsalo

• 1989: Peruskarttalehti 244409 Oulu.