Papinjärven vesikasvillisuudesta ja järven tilan arvioinnista sen perusteella

Alasaarelan & Pakkalan (1984, 1986) tutkimuksissa todetaan, että Papinjärven vesikasvillisuus on kirkasvetiselle järvelle tyypillinen. Se ei myöskään ilmennä kovin pitkälle mennyttä rehevöitymistä. Tätä osoittaa nuottaruohon  Lobelia dortmanna runsas määrä ja vaalealahnaruohon, Isoëtes echinospora esiintyminen.Kasviplanktonin biomassa, perustuotanto ja klorofylli A:n määrä osoittavat selvää rehevöitymistä. Seuraava kuva esittää Papinjärven kasvillisuuden vyöhykkeet tässä tutkimuksessa. (Alasaarela & Pakkala 1984, 1986).

Kuva 1: Papinjärvewn kasvillisuusvyöhykkeet (Pakkala 1986)

Vasemmalla olevassa kasvillisuusluettelossa luetellut kasvit : Järviruoko, Phragmítesaustraslís (kuvassa vaaka-pystyruudutettu alue) Konnanulpukka, Nuphar pumila (kuvassa palloilla merkitty alue) Pullosara, Cares rostrata (kuvassapienin pilkuin merkitty aluevasemmalla alhaalla ja ylhäällä rantavyöhykkeellä) Rantaluikka, Eleocharís palustría(kuvassa vinoruudutettu alue, ylhäällä keskellä rantavyöhykkeellä) Nuottaruoho, Lobelía dortmanna,                                   vaalealahnaruoho, Isoëtes echinospora                                                    ja rentovihvilä, Juncus bulbosus (kuvassa pikkupilkkuinen alue)                           Vesikasveista yleisesti

Alasaarelan & Pakkalan tutkimuksissa keltaruskolevä Gymnodium ja Cryptomonas muodostivat pääosan levästöstä koko avovesikauden ajan.

Alasaarela )1991) toteaa, että Papinjärven pohjalietteestä voidaan tutkia järven kehityshistoria. Se saadaan selville mikroskooppisen pienistä piikuorisista levistä (piilevät). Nämä esiintyvät vedessä keijustona (plankton) ja kuoltuaan vajoavat pohjaan. lietteessä ne säilyvät satoja vuosia. Pohjalle laskeutuva liete hautaa vähitellen näitä piileviä aina vain syvemmälle pohjaan. Leikkaamalla tästä lietteestä viipaleittain näytteitä pinnasta alkaen ja määrittämällä näin saadusta näytteestä piilevien lajikoostumus voidaan saada tietoa Papinjäeven eri ajanjaksoina ilmenneista olosuhteista.(Alasaarela 1991.)

Seija Törmälän happamoitumistutkimuksesta sedimentin piilevien ja kasviplanktonin perusteella

Seija Törmälän (1998) pro-gradu-tutkimuksessa tutkittiin Papinjärven happamoitumistakehitystä edellä esitetyn kaltaisen pohjasedimentistä tehdyn piileväanalyysin avulla. Oletuksen mukaan hapan vesi suojaa järveä rehevöitymiseltä (kts. rehevöityminen).Tämä asettaa usein esteen järven neuraloimiselle. Törmälän tutkimuksessa arvioitiin myös järven neutraloinnin seurauksia kokeella, jossa pH:ta nostettiin laboratorio-olosuhteissa ja seurattiin sen vaikutusta kasviplanktonin kokonaismassaan sekä tiettyjen lajien biomassan muutoksiin.(Törmälä 1998, 2.)

Törmälä toteaa, että vesiekosysteemin planktinen osa on hyvin monimuotoinen. Mikro-orgasmit, detritus, kasvi- ja eläinplanktoni, kalat ja veteenliuenneet aineet ovat jatkuvassa kiinteässä vuorovaikutuksessa keskenään. Ekosysteemi on kuitenkin jaettavissa "0siin" tutkimusta varten, jolloin voidaan saada tietoa senhetkisestä toiminnoista tietyssä osassa planktonia. Esimerkiksi kasviplanktontutkimuksella voidaan saada tietoa järven tilasta ja sen mahdollisista muutoksista, koska levät ovat nopean elinkiertonsa vuoksi herkkiä reagoimaan ympäristömuutoksiin. (Törmälä 1998, 2.)

Tutkimustuloksissa todettiin, että sedimentin pintaosassa ovat pH-arvot laskeneet 0,4 pH-yksikön verran 10 vuoden aikana. Lisäksi analysoiduissa piilevänäytteissä oli asidobiontin Tabellaria binalis var. elliptican välinauhoja, joten näyttäisi siltä, että kyseistä piilevää olisi näytteessä ollut. Tästä voidaan hänen mukaansa päätellä, että pintaosan pH-arvot olisivat hiukan alhaisempia kuin rekonstruktion perusteella voidaan nähdä.Tämänsuuntainen, hieman korkeampi pH-arvojen lasku voidaan Törmälän mukaan nähdä myös Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen seurantatilastoissa, joissa 1980-luvun arvot ovat alhaisimmillaa 5,1 -5,2.. Näissä tilastoissa oli 1990-luvulta tietoja   vain vuodelta 1994, joissa pH-arvot olivat yllättävän korkeita(> 6,3) koko kesän ajan.(Törmälä 1998, 36.)

Kun veden pH-arvoja alettiin kohottaa lähtötilanteesta 5,6 arvoon 7,0 kokonaisbiomassa lisääntyi kaikissa pH-arvoissa tälläkin lajikoostumukasella. Vuorokausina 2 - 4   "luonnontilaisessa" pH:ssa kokonaisbiomassa kääntyi laskuun, mutta säilyi hiukan alkuperäistä suurempana. Törmälä toteaa kuitenkin, että tätä tulosta ei voida yhdistää luonnossa suoritettuihin järvien neutralointeihin, koska kalkituksissa käytetyt ainemäärät ovat olleet niissä niin suuria, että ne ovat nostaneet pH:ta äkillisesti jopa useita pH-yksiköitä. PH saattaa tällöin nousta jopa yli 9,0, jolloin levien kuoleminen ja näin ollen biomassan väheneminen on selvää.(Törmälä 1998, 36.)

Törmälä toteaa lopuksi, että pH-arvojen pysytteleminen lähellä 6,0 olisi tällä hetkellä optimitilanne. Tällöin ei olisi odotettavissa rehevöitymistä ja järvi sopisi hyvin virkistyskäyttöön. Mikäli taas järven pH-arvot pysyttelevät lähellä 5,0 ja järven kunnostusta harkitaan, on pH:n nostamiseen mietittävä hyvin varovaisia toimenpiteitä.

Papinjärven pohjaeläimistöstä

Pakkalan (1986 tekemässä pro-gradu-tutkimuksessa pyrittiin kuvaamaan Papinjärven makrooppista pohjaeläimistöä vuosina 1983 - 1984 ja seuraamaan tärkeimpien lajien ajallista ja alueellista lukumäärän vaihtelua. Tämän lisäksi tarkasteltiin pohjaeläinten muodostamaa yhteisöä ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Pohjaeläimistön jakautumista ympäristön perusteella on yleensä tarkasteltu ennen muuta syvyyden perusteella. Pakkalan mukaan Papinjärven tapauksessa näin ei ollut järkevää tehdä, koska järvi on hyvin matala. Hänen tutkimuksessaan jako tehtiin pohjan laadun, syvyyden ja kasvillisuuden avulla.Menetelmänä käytetttiin ympäristömuuttujien keskinäisiin korrelaatiohin perustuvaa klusterianalyysiä.(Pakkala 1986.)

Suurin osa Papinjärven pohjaeläimistä oli varsin tavallisia monenlaiselle järvelle tyypillisiä eläimiä. Tyypillistä Pakkalan mielestä oli kuitenkin monien lajien tai ryhmien vähyys tai puuttuminen. Esimerkiksi simpukoita oli hyvin vähän, kotiloita ei tavattu lainkaan.Myös päivänkorentoja ja vesiperhosia oli niukalti. Pakkalan mukaan tämä saattaisi selittyä järven happamuudella.Surviaissääskistä alaheimoa Chironominae ja erityisesti triibusta Chironomini pidetään hyvin happamuuden vaihtelua sietävinä ja niitä tavataan varsin happamissakin vesistöissä. Suurin osa järvessä tavattavista surviaissääskiyksilöistä kuuluu kyseiseen alaheimoon ja suurin osa lajeista mainittuun triibukseen. Pakkalan mielestä lajien runsaus oli varsin suuri suhteellisen alhaiseen happamuustasoon verrattuna. Hänen mielestään järven ajoittainen alhainen happitilanne vaikuttaa lajikoostumukseen ja saattaa selittää Chironomus-suvun vahvaa asemaa järvessä.(kts. esim.Penttinen Olli-Pekka 1996 Ympäristöstressin vaikutus pohjaeläinten energia-aineenvaihduntanopeuteen. Lisensiaattitutkielma. Tiivistelmä )

Näytteet kerättiin 16 asemalta putkinoutimella ja käsiteltiin 0,5 mm silmäkoon seulalla. Aineistosta määriteltiin 45 taksonia. Surviaissääsket (23 taksonia) ja harvasukamadot (8 taksonia) olivat tärkeimmät ryhmät.Äyriäisistä vesisiiroja tavattiin runsaasti. Pakkalan mielestä järven happamuus vaikuttaa selvästi lajiston koostumukseen. Suuret vuodenaikaisvaihtelut olivat tyypillisiä lähes kaikille järvessä tavattaville eläimille.Kokonaistiheys vaihteli 500 ja 2500 välillä nelikilometriä kohden. Surviaissääskien vaihtelu selitti suurimman osan kokonaistiheyden vaihtelusta.(Pakkala 1986, 76)

Papinjärven vesilintukanta

Papinjärven lintukannan merkittävyydestä on osittain ristiriitaisia lausuntoja, vaikka havainnot eri vuosina ovatkin hyvin samankaltaisia. Karu ja kirkasvetinen, metsän ympäröimä Papinjärvi on lintuhavaintoja tehneen Jorma Pessan (2000) mielestä merkittävä lintujärvi. Pakkala (1986) puolestaan ei pidä Papinjärven vesilintukantaa  kovinkaan suurena. Suuria eroja havainnoissa ei kuitenkaan ole. Tällä sivulla on koottu eri tutkijoiden havaintoja yhteen.

Jorma Pessan (2000) havainnoinneissa kesällä 2000 saatettiin todeta, että järvellä pesii  useita mustalintupareja, vaikka mustalintukanta yleisesti on Suomessa romahtanut. Täällä se on poikkeuksellisen runsas. Papinjärvellä pesii myös silkkiuikku ja alueella pysähtyy  vesipääskyjä sekä pikkulokkeja. Varsinaisten vesilintulajien ulkopuolelta mainittiin pyy, joka on myös pesinyt Papinjärvellä.(Pessa 2000. 12.)

Sorkonsuo, Papinjärven koillispuolella on myös merkittävää teerien soidinaluetta. linnut ovat havaintojen mukaan pitäneet soidinta myös järven jäällä, joskus jopa lentokenttäalueen pohjoisosissakin. (Pessa 2000. 12.)

• Muista Pessan havainnoinneista seuraavaa:

• Pyy, nähtiin Papinjärven alueella

• Kaakkuri, pesinyt aiemmin Papinjärvellä

• Metso, nähtiin Aeroportin alueella metsässä.

 

Linkkejä:

Lintuhavaintoja Oulun alueella

Suomen lintutieteellinen yhdistys

Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys

Lähteet

Alasaarela, E. 1991.Papinjärvi tarvitsee suojelua. Teoksessa: Kotikuntani Oulunsalo.Ylivieska: Kalajokilaakson Kirjapaino Oy

Alasaarela, E. ; Pakkala, H. 1984. Papinjärven biologinen tutkimus. Raportti vuoden 1983 tutkimuksista.. Oulu: Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Rakennuslaboratioria.

Alasaarela, E. ; Pakkala, H.1986. Oulunsalon Papinjärven tila. Biologisen tutkimuksen tulokset v. 1983 - 1984. Käsikirjoitus.

Pakkala, H. 1986. Oulunsalon Papinjärven makroskooppisesta pohjaeläimistöstä vuosina 1983 - 1984. Pro-gradu-tutkielma. Oulu: Oulun yliopisto. Eläintieteen laitos.

Törmälä, S.1998. Papinjärven happamoitumistutkimus sedimentin piilevien ja kasviplanktonin perusteella. Pro-gradu-tutkimus. Oulu: Oulun yliopisto

Pessa, J. 2000. Havainnot 19.9.2000. Teoksessa: Ylitulkkila, S. Oulunsalon yleiskaavan luontoselvitys.

Mukana myös:

• Ympäristöinstituutin havaintoja vuodelta 1990 ja eri havaintokäynneillä saatua tietoa.
• Pyörnilä, M. 2000. Haastattelussa saatua suullista tietoa