Maankuori muodostuu kiinteästä kallioperästä eli litosfääristä. Kallioperää peittää yleensä maaperä, joka koostuu erilaisista maalajeista. Joillakin alueilla kivikuoren päälle ei ole muodostunut maapeitettä, jolloin näkyvissä on kalliota. Maamme pinta-alasta vain hieman yli 2 % on kalliopaljastumia. Suomessa maapeitteen paksuus on tavallisesti 3-4 metriä, suurimmillaan vähän yli 100 metriä. Suomen kallioperä on kiinteä ja ikivanha, kun taas sen päällä oleva maaperä on löyhärakenteinen ja nuori. Kallioperä on syntynyt yli 1500 miljoonaa vuotta sitten prekambrikaudella ja maaperä muutamia kymmeniä tuhansia vuosia sitten kvartäärikaudella. Suomen hapan ja hidas kallioperä tekee maaperästä melko happaman, joten maaperä on altis happamoitumiselle. Maaperän hajoamisprosessit ovat hitaita kylmän ja kostean ilmaston sekä maaperän karuuden ja happamuuden vuoksi. 

Maaperä tuottaa biomassaa sekä toimii suodattajana, puskurina ja muuntajana aineiden kierrossa. Maaperä on elinympäristö ja leviämisreitti eläimille, kasveille, sienille, bakteereille ja muille alkeellisille eliöille. Kulttuuriperinnön ja luonnonhistorian merkkien säilyttäminen seuraaville sukupolville on myös yksi maaperän tehtävistä. Viimeisen jääkauden aikaiset tapahtumat ovat vaikuttaneet voimakkaasti Suomen maaperän muotoutumiseen. Myös kasvillisuuden vaikutus on merkittävää maaperän muodostumiselle, sillä hajoava kasviaines lisää maaperän ravinnepitoisuutta ja näin vaikuttaa kasvien tuotantoon.