Kivennäismaalajit koostuvat kallioperästä rapautuneesta aineksesta, jonka raekoko vaihtelee maalajista riippuen lohkareisesta hienompiin hiukkasiin. Kivennäismaalajit luokitellaan vielä syntytapansa perusteella kahteen eri ryhmään, lajittuneisiin ja lajiutumattomiin maalajeihin. Lajittuneet maalajit ovat syntyneet veden tai tuulen kerrostamina, ja lajittumattomat ovat glasigeenisia eli jäätikkösyntyisiä. 

MOREENI 

Moreeni on Suomen yleisin maalaji, jonka osuus maamme pinta-alasta on noin 60 %. Moreeniksi kutsutaan jäätikön murskaamaa, kuljettamaa ja kasaamaa kiviainesta, joka sisältää kaikkia eri raekokoja savesta lohkareisiin. Vaihtelevan raekokonsa takia moreeni kuuluu lajittumattomiin maalajeihin. Moreenin tietyt ominaisuudet kertovat sen jäätikkösyntyisyydestä. Moreenin kivissä ja lohkareissa on jään aiheuttamia uurteita ja kulumistahoja, moreenin raekoko vaihtelee sekä moreenissa on iso osuus ei-paikallisia kivilajeja. Jäätikkö kuljettaa kiviainesta ( debris) pohjassaan, sisällä ja pinnalla. Moreenin sijainti jäätikössä ratkaisee, millaista siitä syntyvä moreenikerrostuma on. 

Yleensä moreeni myötäilee kalliperää ohuena peitteenä, jolloin kerrostumaa nimitetään peitemoreeniksi. Joillekin alueille moreenista on syntynyt itsenäisiä moreenimuodostumia, joiden muoto ei noudata kallioperän muotoa. Näistä muodostumista esimerkkejä ovat jäätikön liikkeen suuntaiset selänteet, drumliinit, poikittaiset reunamoreenit ja kumpumoreenit. Salpauselät ovat esimerkiksi moreenimuodostumia, jotka ovat muodostuneet jäätikön sulaessa jäätikön reunan eteen. 

Suomen pinnanmuodot