Lähihistorian väestökehitys

Vuoden 1997 lopulla Suomessa asui 5,15 miljoonaa asukasta. Väkiluku on kasvanut tasaisesti koko sotien jälkeisen ajan lukuunottamatta 1960- 70- lukujen taitteen siirtolaisuuden aiheuttamaa väkiluvun hetkellistä alenemista. Väestönkasvu Suomessa on perustunut pääasiassa alenevaan kuolleisuuteen ja suhteellisen pitkään kestäneeseen korkeaan syntyvyyteen. Tämän päivän Suomessa väestönkasvun voi todeta olevan melko tasaista, joskin hieman aikaisempaa hitaampaa. 

Väest"lliset muutokset

Muuttoliike jaetaan maantieteessä kahteen tyyppiin, kansainväliseen muuttoliikkeeseen eli siirtolaisuuteen ja maan rajojen sisällä tapahtuvaan maassamuuttoon. Suomessa maastamuuton syyt ovat yleensä aina liittyneet työn ja toimeentulon perässä muuttamiseen. Ensimmäinen suuri maastamuutto Suomesta ulkomaille ajoittui 1800- ja 1900 - lukujen vaihteeseen. Tuolloin satojatuhansia suomalaisia muutti hakemaan ansiotyötä Pohjois- Amerikasta, varsinkin Yhdysvalloista. Vuosien 1835- 1930 aikana Suomesta Yhdysvaltoihin muuttaneiden määräksi on saatu yhteensä 380 000 henkeä, joista noin 230 000 arvioidaan jääneen pysyvästi Atlantin taakse. 

Seuraava suuri maastamuutto sijoittui 1960- ja 70- lukujen vaihteeseen. Sodanjälkeisten suurten ikäluokkien tulo työikään aiheutti työikäisten osuuden kasvun, eikä työpaikkoja ollut tarjolla kaikille. Tuolloin Suomesta muutettiin pääasiassa Ruotsiin. 1960- ja 70- lukujen vaihteen maastamuutossa Suomi menetti kaikkiaan 142000 henkeä. 1970- luvun lopulla maastamuutto tasaantui ja 1980- luvulla useina vuosina paluumuutto oli maastamuuttoa suurempaa.