Perusteet ja käytäntö
Enso Ikonen
Oulun yliopisto, systeemitekniikan laboratorio
Tällä sivulla koetan lyhyesti selvittää ruohonjuuritason omaopettaja- eli tutortoimintaa, sekä toimintaan liittyviä käsitteitä siten kuin minä ne olen ymmärtänyt <IMHO>..
Sisällysluettelo:
Omaopettajatoiminnan tavoitteena on uuden opiskelijan perehdyttäminen omaan osastoon ja siellä opiskeluun. Omaopettajat ovat prosessi- ja ympäristötekniikan osaston henkilökunnan jäseniä: assistentteja, tutkijoita, jne., jotka toimivat omaopettajina osastoneuvoston valtuuttamina.
Ohjaus sisältää:
Hyvän perehdyttämisen toivotaan johtavan osastoon ja opintoihin sitoutumiseen => motivoituneisiin opintoihin => normin mukaiseen valmistumiseen tekniikan kandidaatiksi (TkK). Omaopettajat ovat olemassa nimenomaan opiskelijoiden opintoihin liittyviä pulmatilanteita varten: varoittamassa, ohjaamassa ja kannustamassa. Ajallaan valmistuminen on paitsi opiskelijan, myös osaston intresseissä.
HOPS on ajankäytön suunnitelma, jonka avulla voi myös ennustaa työn tuloksia: tulevaa opintopistekertymää ja opintopolkua TkK:ksi. Käytännössä se näyttäytyy kaavakkeena johon on merkitty aiottu kurssien suoritusaikataulu. Sen tekeminen edellyttää tulevaan opintopolkuun tutustumista ja sen suhteuttamista omaan opiskelutahtiin. HOPSin tekee opiskelija, itselleen. Omaopettaja opastaa HOPSin tekemisessä ja päivittämisessä sekä seuraa sen toteutumista.
Prosessi- ja ympäristötekniikan osastoneuvosto hyväksyi kokouksessaan 6.11.2006, seuraavia ohjeita kandidaatintyön laatimiseksi sekä sen ohjaukseen (§6, poimintoja):
PYO:n uusin versio (10.3.2008) ohjeista on tässä.
Omaopettajana kommentoin asiaa omalta (oman pienryhmäni) osalta vielä seuraavasti. Vaikka osastoneuvoston hyväksymissä ohjeissa ei suoraan mainita näyteportfoliota, pidän sitä suositeltavana tapana kandintyön suorittamiseksi, eli:
Suositeltavuus johtuu siitä että tällaista työtä minä voin ohjata. Jos teillä on mahdollisuus hankkia sopiva aihe esim. kesätyöpaikkanne yhteydestä niin se on vähintään yhtä suositeltava toteutustapa. Tällöin minun roolini on kuitenkin enemmän työn tarkastajan kuin ohjaajan rooli.
Kurssien yhteydessä syntyneistä hyvistä esseistä, harjoitustöistä, tms. raportesta valikoidaan tietojen ja taitojen osaamista osoittava kokonaisuus. Opiskelijan pitää itse pitää huoli siitä että kurssien yhteydessä näytteitä tulee tuotetuksi (eli että näytteitä dokumentoidaan ja kerätään). Portfolion sisältöä tarkastellaan ja ohjataan opiskelijan ja omaopettajan henkilökohtaisten tapaamisten yhteydessä. Näytteiden keruu alkaa jo ensimmäisenä opiskeluvuonna. Harjoittelu- tai kesätyöpaikka saattaa antaa ideoita aiheista, joita voi myös linkittää kurssien harjoitustöihin.
Portfolio kumuloituu pikkuhiljaa opintojen rinnalla. Esimerkinomaisesti voisi ajatella että työn lopulliseen pakettiin laittaminen vie pari viikkoa, jolloin itse työn sisältöihin käytetään 2-4 viikkoa. Jos portfolio sisältää kymmenkunta näytettä, tästä seuraa että kunkin näytteen työstämiseen käytetään 1-2 päivää. Tämä "työstäminen" tarkoittaa näytteen dokumentointia (jo sen tuottamisen yhteydessä) siten että se voidaan aikanaan liittää kandintyöhön itsenäisenä liitteenä. Itsenäiset esseet tuskin työstämistä kaipaavat, mutta vaikkapa kemian harjoitustyö voi jo vaatia taustojen laajempaa selvittelyä (luentomateriaalia tai työohjetta ei voi liittää näytteeksi koska se ei ole oma tuotos).
Kandintyötä varten portfoliosta valikoidaan sopiva otos, jolloin syntyy ns. näyteportfolio. Näyteportfolion työn aiheen ja siihen sisällytettävien näytteiden lopullinen valinta tehdään kandintyövaiheessa. Näytteiden aiheet nivotaan yhteen kandintyön yhteenvedossa. Esimerkiksi kesätyöpaikka voi antaa sopivan kehyksen liitteiden nitomiseksi yhteen. Keskeistä on, että aiheista saa koottua järkevän (ammatillisen osaamisen kannalta relevantin) asiakokonaisuuden, esim.
Kandintyön aiheen 'keksiminen" on keskeinen osa näyteportfolio-tyyppistä kandintyötä, ja aiheen määrittely on opiskelijan tehtävä. Omaopettaja toki ohjaa tässäkin asiassa. TTK:n ohjeistuksen mukaisesti omaopettajalla on syytä olla ehdotelmia aiheista saatavana: systeemitekniikan laboratorion aiheita löytyy täältä. Kandindaatintyö alkaa virallisesti aihesopimuksen tekemisellä.
Näyteportfolion yhteydessä kandintyövaihe voi muuntua vaikkapa täydentäväksi käytännön harjoitteluksi yliopiston ulkopuolella tai jossain osaston laboratorioista. Kiireisimmillä se voi typistyä muutaman viikon mittaiseen kandidaatintyön yhteenvedon kirjoittamiseen ja ohjeiden mukaiseen muotoiluun.
Näyteportfoliota voi tavallaan verrata "nippuväitöskirjaan". Muut toteuttamisvaihtoehdot kandintyölle ovat:
Nämä muutkin tavat ovat täysin hyväksyttäviä kandintyön suoritustapoja, mutta silloin opiskelijan on syytä varautua omaehtoiseen työskentelyyn jossa omaopettajan rooli työn ohjaajana pienenee ja ja rooli tarkastajana korostuu. "Pieni diplomityö" -tyyppinen kandintyö on erinomainen vaihtoehtoinen suoritustapa. Sopivia kandintyön aiheita voi kysellä/ehdottaa esim. kesätyöpaikasta, tai vaikkapa osaston laboratorioista. On varmasti paikallaan varmistaa aiheen sopivuus omaopettajalta. Vastuu sopivan aiheen/kandintyöpaikan löytymisestä jää kuitenkin opiskelijalle, omaopettajana en voi sellaista taata - suorittaminen näyteportfoliona onnistuu aina, kunhan näytteitä vain on kerättynä ja paketoituna itsenäiseen muotoon.
Kuva 1. Minun näkemykseni kandintyön ohjauksesta..
Päivitetty 13. maaliskuuta 2008 Enso