Tietoja säästä saadaan ympäri maapalloa sijoitetuilta sääasemilta sekä sääsatelliittien ja säätutkien avulla. Näiden informaation perusteella tietokoneet tuottavat ennustemallin, jonka luotettavuutta säätutkija eli meteorologi tutkii. Sääennusteita laaditaan yleensä muutamalle päivälle, korkeintaan viidelle vuorokaudelle eteenpäin. Sääennustukset ovat tärkeitä ennen kaikkea maanviljelijöille ja lomailijoille, mutta myös lento-, laiva- ja maaliikenne tarvitsevat jatkuvasti tarkkoja säätietoja ja -ennustuksia. 

Sääennustuksiin liittyvät aina käsitteet korkeapaine ja matalapaine. Kun ilma kohoaa ylös, syntyy maanpintaan matalapaine. Kun taas ilma laskeutuu alas, muodostuu korkeapaine. Korkeapaineen alueelta ilma siirtyy tuulena kohti matalapaineen keskusta. Korkeapaineen vallitessa paistaa aurinko ja matalapaineen aikana sataa vettä. 

Pohjois-Atlantin yläpuolella kohtaavat napa-alueiden kylmät ilmamassat lounaistuulten Etelä-Atlantilta tuomiin lämpimiin ilmamassoihin. Näiden kahden ilmamassan rajapintaa kutsutaan polaari- eli naparintamaksi. Kun ilmamassat kohtaavat, niiden lämpötila- ja kosteuserot pyrkivät tasoittumaan. Ilmamassojen rajapinnassa nopealiikkeinen lämmin ilmamassa työntyy kielekkeenä kylmän ilman alueelle. Painava kylmä ilma pyrkii kohti maanpintaa ja lämmin kevyt ilma kohoaa ylös. Muodostuu aaltoliikkeitä ja pyörteitä, joista kehittyy liikkuvia matalapaineita eli sykloneja. Syntymänsä jälkeen syklonit liikkuvat kohti itää ja koillista 30-60 kilometrin tuntinopeudella. Syklonit ovat leveydeltään satoja kilometrejä ja ne liikkuvat muutaman päivän aikana tuhansia kilometrejä, joten vaikutukset ulottuvat laajoille alueille. Syklonit aiheuttavat Suomelle tyypillisen vaihtelevan ja epävakaisen sään. 

Eri ilmamassojen kohtauspaikat ovat sateisia. Lämpimän ilman levitessä kohti kylmää ilmaa muodostuu lämmin rintama. Ilman kohotessa se jäähtyy ja sen sisältämä kosteus tiivistyy tasaiseksi sateeksi, jotka ovat laaja-alaisia. Lämpimän ilman kielekkeen takareunassa, kylmässä rintamassa, kylmä ilma työntyy lämpimän ilman alle ja nostaa sitä rajusti ylöspäin. Tällä alueella on kovaa tuulta ja äkillisiä kuurosateita, kesällä usein ukkosta. Kylmä rintama on kapea-alainen ja se kulkee nopeasti ohi, jonka jälkeen sää selkenee. 

Kuva 1. Vasemmalla kylmä rintama ja oikealla lämmin rintama, välissä lämpimän ilman kieleke. 

Lämpimän ja kylmän rintaman välissä on yleensä selkeää ja lämmintä. Kylmä rintama saavuttaa lopulta lämpimän rintaman, jolloin syntyy okkluusiorintama. Siinä lämmin ilma on kohonnut ylös ja kosteus tiivistyy sateeksi. Kun matalapaine täyttyy, pilvet alkavat rakoilla, sade lakkaa, ilmanpaine nousee ja lämpötilaerot alkavat tasoittua. 

Kuva 2. Okkluusiorintama; kylmä rintama on saavuttanut lämpimän rintaman.