Vuoden 1999 selvityksen mukaan (Vikström 2000) karhua ja sutta pelätään huomattavasti enemmän kuin ilvestä ja ahmaa. Vastaajat luokittelivat ilveksen sympaattisimmaksi suurpedoksemme. Tähän lienee vaikuttanut mm. pari vuotta sitten ilmestynyt Poika ja ilves -elokuva, joka esitteli ilveksen myönteisessä valossa pojan ystävänä. Karhu on suomalaisten mielestä toiseksi sympaattisin peto. Susi ja ahma saivat sympaattisimman maineen vain alle 3%:ssa vastauksista. Suuri osa suomalaisista on sitä mieltä, että maassamme tulisi olla elinvoimaiset petokannat eli kannat, jotka säilyttävät elinvoimaisuutensa myös tulevaisuudessa. Lisäksi kaikki neljä suurpetoa mielletään erämaisuuden symboleiksi ja tärkeäksi osaksi suomalaista luontoa.