Kehittämisnäkymiä oman laitoksen tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytölle

Laitoksen tvt-strategian ja ”Loimaan yliopiston” ympäristösosiologian laitoksen strategialuonnoksen vertailua

Laitoksellamme ei ole erillistä tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttö strategiaa tällä hetkellä, mutta kielikeskuksen strategiassa vuosille 2003-2005 kehittämishaasteisiin liitimme yhtenä osana tvt:n opetuskäytön ja virtuaaliopetuksen kehittämisen.

Suurin ero verkkojaksolla työstettyyn ”Loimaan yliopiston” ympäristösosiologian laitoksen strategialuonnokseen meidän strategiassamme mainittuihin haasteisiin on sen yksityiskohtaisuus.

Osa syy tähän yleisluontoisuuteen oli (jos nyt oikein muistan, olin itse strategiaa laatimassa) yliopiston hallinnon ennalta esittämä strategian rakennemalli. Toisaalta mielestäni lyhyessä strategiassa on tiivistetysti kaikki olennainen, sillä laitoksellamme on monia ”Loimaan strategiassa” asioita toteutettu jo aikoja sitten.

• Kielikeskuksessa TVT:a on käytetty opetuksessa jo 90-luvulla.
• Olemme järjestäneet opettajille koulutusta. Ns. softakausi meillä alkoi vuonna 2000, jolloin järjestimme pienimuotoista koulutusta. Softakauden huippu oli vuonna 2002, saimme huomattavasti hankerahaa tvt-osaamisen kehittämiseen. Kartoitimme tilannetta laitoksellamme ottaen huomion OPE.FI-vaatimukset (kaikilla opettajilla on OPE.FI I tasoa vastaavat taidot, 50%:lla OPE.FI II ja 10%:lla OPE.FI III. ). Eri ohjelmien käyttökoulutusta järjestettiin n. 100 tuntia. Lisäksi opettajille annettiin koulutusta ”vierihoitona”. Koulutus sisälsi mm. Windowsin peruskäytön, PowerPointin, Wordin, sähköpostin, viruksentorjunnan käytön, kuvankäsittelyä, Dreamweaver-, HotPotatoes- ja Coursebouilder-koulutusta. Itse osallistuin melkein kaikkiin tilaisuuksiin kouluttajana.
• Täytyy myös huomauttaa, että vaikka meillä ei ollut tuolloin varsinaista tvt:n opetuskäyttöstrategiaa, niin tehdessämme Campus Futurukselle hankeraha-anomusta jouduimme pitkälle tekemään huomaamattamme strategiatyötä, tosin sitä ei varsinaisesti kirjattu ylös ja laitettu kansiin.
• Jokaisella opettajalla on ollut käytettävissä verkkoyhteyksin varustettu tietokone 90-luvun alkupuolelta alkaen. Opettajilla on saatavilla lähestulkoon kaikki tarvittavat ohjelmistot.
• Uusi itseopiskelukeskus otettiin käyttöön vuonna 2003. Siellä 19 kieltenopiskeluun suunniteltua tietokonetta, joilla pääsee käyttämään lukuisia määriä eri kielten opetusohjelmia, koneilla pystyy hyödyntämään Internetissä olevia materiaaleja, kielikeskuksen palvelimella olevaa digitaalista äänitepankkia. Itseopiskelukeskuksessa voi katsoa erikielisiä tv- ja video-ohjelmia.
• Tämän lisäksi meillä on käytössä kaksi multimedialuokkaa ja vuonna 2006 saamme kaksi vastaavanlaista lisää.
• Opettajia on kannustettu TVT:n opetuskäytön lisäämiseen, ja monet opettajamme hyödyntävätkin verkkoa opetuksessa joko erillisinä verkkokursseina tai sitten verkko-osioina monimuoto-opetuksessa.
• Hallinnonkin puolella meillä on ollut vankkaa pedagogista ja teknistä okemusta ja osaamista.
• Opettajamme ovat verkostoituneet tvt-asioissa niin keskenään kuin myös muiden tiedekuntien ja muiden yliopistojen opettajien kanssa. On ollut mm. yhteisiä virtuaaliprojekteja.

Mutta ei niin hyvää, etteikö jotain pahaakin.

”Loimaan” strategian erinomainen puoli on se, että se on yleensäkin olemassa. Strategiaa laadittaessa koko henkilökunta on varmaankin joutunut tavalla tai toisella sen kanssa tekemisiin, ja tällainen on ollut omiaan vahvistamaan strategista ajattelua yleisemmällä tasolla. Kielikeskuksen ongelmaksi näkisin pitkään olleen strategisen pohdinnan puuttumisen laitoksen tasolla.

Kielikeskuksen strategian vuosille 2003-2005 kehittämishaasteita oikeastaan alun perin pohti vain minä ja amanuenssimme Matti Karjalainen. Tosin laitoksen henkilöstökokouksessa strategia käsiteltiin kokonaisuudessaan, mutta tvt-asioihin ei kiinnitetty erityistä huomiota. Jälkeenpäin suurimpana virheenä itse pitäisin sitä, että toimenpiteitä ei konkretisoitu, eikä mietitty tarkkaan, miten ja kuka toimenpiteet toteutetaan.

Ovatko kehittämishaasteiden visiot lainkaan toteutuneet?

Kielikeskus edustaa kielten opetuksen alalla terävintä kärkeä tieto- ja viestintätekniikan osalta.
Kokonaisuudessaan tämä ei ole toteutunut. Syynä tähän on varmasti suurelta osin ollut se, että emme saaneet rahoitusta OPM:ltä Campus Futuruksen kautta, eikä laitoksen rahatilanne mahdollistanut koulutuksen järjestämistä. Tosin muutamat opettajamme eittämättä edustavat alansa terävintä kärkeä tvt:n hyödyntämisessä opetuksessa sekä verkkomateriaalien teossa. Osittain materiaalit opettajat ovat tehneet talkootöinä, muutamat opettajat ovat kylläkin saaneet hankkeisiinsa rahoitusta Suomen virtuaaliyliopiston osahankkeelta Suomen virtuaalikielikeskus – kielikeskusten verkosto (VKK) tai Oulun yliopiston korkeakouluopetuksen kehittämistoimikunnan määrärahaa.

Kielikeskuksen työyhteisön jäsenillä on tehtävien edellyttämät tieto- ja viestintätekniikan valmiudet.
Keskimäärin sanoisin, että tämä tavoite on ainakin OPE.FI-vaatimustasolla saavutettu. Valmiudet kyllä on, minua itseäni on vaivannut se, että emme ole pystyneet järjestämään toimenpiteissä mainittua kielten alan pedagogista koulutusta, eikä ole korostettu toimenpiteissä mainittuja pienryhmäkoulutusta ja yhteisöllistä oppimista, eikä yhdistämään tietotekniikan tekninen ja verkko-opetuksen pedagoginen koulutus. Syynä tähän on aiemmin jo mainittu resurssipula ja se, että strategiaa laadittaessa ei mietitty konkreettisia toteuttamistapoja.

Verkko-opetus on yksi opetusmuoto muiden joukossa.
Tämä on toteutunut, osa kursseista tai kurssien tietyt osat suoritetaan verkossa. Tämä kohdan liitin visioihin oikeastaan siksi, että kielikeskusopetusta ei missään nimessä voi kokonaisuudessaan siirtää verkkoon. Kieli- ja viestintäopinnoissa on pitkälti kyse taitolajista, joka vaatii kontaktiopetusta.