s-äänteet
- Suomessa on vain yksi s-äänne. Saksan kielessä niitä on useita. Saksan s muistuttaa suomen s-äännettä, mutta on terävämpi: was, das, ist - Saksan kirjain ß äännetään samoin: heißen, Straße
- vokaalin edellä s ääntyy soinnillisena [z]:Saarbrücken, Salzburg, Sauna, sie, sind
- ns. suhuäänne kirjoitetaan sch [∫] : Schwerin. Suhuäänne on myös kirjainyhtymissä sp ja st: Stuttgart, Eisenstadt, sprechen, Spaß, Student
h-äänteet
- sanan alussa h ääntyy normaalisti: Hamburg, haben
-sanan sisällä h pidentää edeltävän vokaalin, eikä äänny lainkaan: Karlsruhe, fahren, gehen
-saksan kielessä on myös ns. ich- äänne: Zürich, München ja ach-äänne: Bach, machen, doch
-sananloppuinen –ig ääntyy myös ich-ääntenä: Leipzig
ääntyy kuin ts (vrt. suomen metsä): Linz, Mainz, Vaduz
v ääntyy kuin f: vier, viel
r ääntyy pitkien vokaalien jälkeen sekä sanan tai tavun lopussa epämääräisenä a:n kaltaisena äänteenä: Berlin, Bern, wir, verdammt
painoton e sanan ja tavun lopussa kuulostaa e:n ja ö:n välissä olevalta äänteeltä: bitte[bitə], besuchen
lyhyet vokaalit äännetään kuten suomessa: Herr, ich, offen, Mutter
Pitkä a on kuin 1 ½ kertaa suomen a: Tag, haben
Pitkät vokaalit e, i, o, ö, u, ü ovat suppeampia kuin vastaavat lyhyet vokaalit. Niihin on kiinnitettävä huomiota, koska suomalaisilla on taipumus ääntää suppeatkin vokaalit avoimina
Huomaa ero suppean ja väljän pitkän e:n välillä. Suppea pitkä e on suomalaisen korvassa usein kuin pitkä i, koska se on melkein e:n ja i:n välissä: See, Tee, lehren
Suppea pitkä e kirjoitetaan e:nä, mutta väljä pitkä e kirjoitetaan ä:nä. Bären, Läden
Pitkä o kuulostaa suomalaisesta usein u:lta, koska se on melkein o:n ja u:n välissä: Oma, Monat
Pitkä ö saattaa kuulostaa y:ltä, koska se on puolestaan melkein ö:n ja y:n välissä: schön, König