Kielen eri osa-alueiden opiskelu verkossa

Alkeisopetuksen kannalta yksikeskeisiä kysymyksiä on, mille kielitiedon (esim. sanasto, kielioppi) ja kielitaidon (kuullun ymmärtäminen, luetun ymmärtäminen, suullinen kielitaito, kirjallinen tuottaminen) eri osa-alueille verkko on järkevä ja relevantti oppimisympäristö.

Suullisen kielitaidon ja maantuntemukseen liittyvän oppimateriaalin emme katso sopivan verkkoon. Suullinen kommunikointi on kontaktiopetustilanteelle luonteva, verkossa se esteenä ovat tekniset vaikeudet, palomuurit, ohjelmien yhteensopivuus jne. Syvällisen maantuntemuksen opiskeleminen alkuvaiheessaopiskeltavalla kielellä ei onnistu kielellisten vaikeuksien vuoksi.

Kirjallinen tuottaminen/kommunikointi. Alkeiskurssien alkuvaiheessa kirjallinen kommunikointi on erittäin vaikeaa opiskelijan kieliopillisen kompetenssin puuttumisen vuoksi. Lisäksi joissakin kielissä (venäjä, japani, arabia) tekniset asiat vaikeuttavat sitä. Tietyssä määrin kirjoittamista voi harjoitella tekstirekonstruointiharjoituksissa (esimerkki).

Ääntäminen. Kielen opiskelun alkuvaiheissa ääntäminen kuuluu kontaktiopetukseen. Esimerkiksi venäjän kielen seitsemän eri ässän ääntämisen opettaminen verkossa ei ole mahdollista. Voidaan kyllä opettaa erottamaan äänteet ja niitä vastaavat kirjaimet (esimerkki toimii vain Internet Explorerilla), mutta itse ääntäminen, missä asennossa kieli on, mistä ilmavirta kulkee, on parempi opiskella luokkatilanteessa. Asia muuttuu sitten, kun ääntäminen on pääpiirteissään "hanskassa".

Kielioppi. Kielioppi on varmasti se kielen osa-alue, josta on eniten verkkomateriaalia ja jota toisaalta on eniten kritisoitu. Kritiikin kohteena ovat pääasiassa olleet mekaaniset yhteen tiettyyn kielioppiasiaan keskittyvät ns. drill and kill -harjoitukset. Toisaalta voidaan kysyä tarvitaanko alkuvaiheessa toistoa. Useimmiten vastaus on, että alkuvaiheessa asian omaksumisen ja automatisoinnin kannalta kyllä tarvitaan (Anderson, 2004; Hentunen, 2003).
Kirjallisuudessa puhutaan myös merkityksettömistä ja merkityksellisistä drilleistä. Merkityksettömät drillit käsitetään tehtäviksi, joissa opiskellaan yhtä kielioppiasiaa ja tällöin konteksti menettää merkityksensä tehtävän suorittamisen kannalta. Niinpä verkosta löytyy paljon tehtäviä, joissa tehtävä ei ole edes virkkeen tasolla, mahdollisuus vihjeiden saantiin puuttuu (itse tehdyt huonot esimerkit 1, 2, sekä esimerkki YLE:n ranskan kurssista 3). Itse katsoisimme, että kielioppitehtävien tulee olla aina virkkeen tasolla, niissä tulee olla vastauskohtainen palaute niin oikeille vastauksille kuin myös loogisesti väärille (esimerkki).
Merkityksellisissä drilleissä vastaus riippuu kontekstista eli pelkät muoto- ja rakenneseikat eivät määrää ratkaisua vaan sisältö. Tämä saavutetaan esimerkiksi sekoittamalla samaan tehtävään opiskeltavan sijamuodon lisäksi jo aiemmin opiskellut, jolloin opiskelija joutuu miettimään sijamuotojen merkitystä ja funktiota ja peilaamaan uutta asiaa vanhaan (esimerkki).

Kirjallisuudessa on tosin painotettu interaktiivisuuden merkitystä. “When drill is not a drill? The answer is, when it’s an interactive activity” (Egbert 1999). Verkosta löytyy toki kielen opiskeluun tarkoitettua materiaaleja, joista interaktiivisuus puuttuu täysin. Tällaisia materiaaleja voisi kutsua oppikirjapohjaisiksi verkkomateriaaleiksi (esimerkki). Toisaalta interaktiivisuus sinällään tuskin muuttaa asian luonnetta, sillä vähimmillään interaktiivisuus tarkoittaa palautetta oikein/väärin.

Kielioppitehtävissä korostuu palautteen, vihjeiden ja tukimateriaalin rooli, niiden puuttuessa tehtävä muuttuu testiksi.

Verkon eduiksi kieliopin opiskelussa näkisimme ainakin seuraavat asiat:

• välitön, tapauskohtainen palaute, vihjeet, tukimateriaali
• väärien vastausten merkitys oppimiselle
• animaatioiden mahdollisuus asioiden havainnollistamisessa (esimerkki toimii vain Internet Explorerilla)
• Opiskelijat ovat erilaisia. Toiset oppivat nopeammin, toiset hitaammin. Opiskelijat voivat työskennellä omassa tahdissa.
• Positiivinen ilmapiiri: ei erehtymisen pelkoa
• Erityisen tärkeää on myös:
• Materiaalien tulee olla oppimateriaaleja, ei testejä
• uusi asia tulee nivoa aiempaan
• mahdollisuus yhdistellä samaan tehtävään useita eri asioista: merkitys, konjugaatio, kongruenssi, aikamuoto jne. (esimerkki)

Kuuntelu. Periaatteessa kuunteluharjoituksia koskevat melkein samat seikat kuin kielioppiakin.

• Materiaali ei saa olla testaavaa (esimerkki).
• Se tulee tehdä oppimisen ehdoilla
• sisältää kuunteluharjoituksen teksti (esimerkki)
• sisältää mahdollisuus vihjeiden saamiseen (esimerkki)
• Varsinkin alkuvaiheessa opiskelijoilla on vaikeuksia segmentoida puhevirta. Tämän vuoksi opiskelijan kannalta on hyödyllistä tehdä kuunteluharjoituksiin äänitiedostosta kaksi varianttia: normaalilla puhenopeudella ja hidastetulla, selkeästi lausutulla nopeudella (katso edellinen esimerkki)

Sanasto. Verkkoharjoitusten kannalta ehkä ongelmallisin kielen osa-alue on sanasto. Verkon mahdollistamat perinteiset tehtävät ovat aika mekaanisia, testaavia yhdistely- ja sanaristikkotehtäviä. Monimutkaisempien sanastotehtävien laadinta on luonnollisesti mahdollista esimerkiksi Flashillä, jolloin tehtäviin voidaan lisätä äänitiedostot, tosin tekninen toteutus on tavalliselle kielenopettajalle liian vaativa tehtävä.

Sanastoharjoitusten kannalta olisi mielenkiintoista pohtia erilaisten oppimisstrategioiden soveltamista verkkoharjoituksiin. (Strategiat http://www.public.asu.edu/~ickpl/learningvocab.htm)