Yleistä tieto- ja viestintätekniikan käytöstä kielen opiskelun tukena alkeiskursseilla

Internetin käyttömahdollisuudet ja käytön tarkoituksenmukaisuus riippuu paljolti kielikurssin tasosta ja tyypistä (esim. alkeis-, jatkokurssi, erikoisalan kielen kurssi, keskustelukurssi, tekstinymmärtämisen kurssi, prosessikirjoittaminen). Alkeistasolla Internetin käyttö on pääasiassa rajoittunut itsenäiseen työskentelyyn, erilaisiin kielioppi-, sanasto- yms. tehtäviin, yhteisöllistä oppimista käytetään erittäin harvoin, mikä johtuu siitä, että opiskelijalla ei ole vielä tarpeeksi kielellisiä valmiuksia kirjoittaa vieraalla kielellä.

Alkeisopetukseen tarkoitettuja verkkomateriaaleja on kritisoitu aika tavalla. Daviesin mielestä verkkomateriaalit ovat kehittyneet, mutta ne ovat vielä pedagogisesti ja toimivuudeltaan paljon heikompia kuin varsinaiset tietokonepohjaiset opetusohjelmat. "Web-based interactive materials have undoubtedly improved but they have a long way to go before they catch up with the pedagogy and functionality offered by CALL programs delivered on CD-ROM or DVD." (Davies 2002).

Käytännössä asia yleensä ottaen onkin juuri näin, mutta periaatteellista estettä tuskin on sille, etteikö asia voisi olla toisinkin. Toimivuudeltaan verkkomateriaalit on mahdollista suunnitella asianmukaisiksi, teknisistä ongelmista päästään eroon hyödyntämällä selaimien mukana tulevia plug-ineja (lisämoduuleja, esim. Flash Player) ja käyttämällä sivuilla standarttien mukaista lähdekoodia. Tämän lisäksi jo nykyisellään verkkomateriaaleihin on mahdollista liittää audio- ja videomateriaalia, animaatioita jne. Käytännöllisesti katsoen Internet antaa samat mahdollisuudet (ja myös rajoitteet!) kuin mitä tietokonepohjaisissa opetusohjelmissa on nykyään käytettävissä.

Varsinkin alkeisopetukseen ja itsenäiseen opiskeluun tarkoitettujen verkkomateriaalien pedagogista puolta on kritisoitu kovasti: tehtävät ovat pelkkiä aukkotehtäviä, materiaalit ovat mekaanisia jne.

Osittain tämä selittyy sillä, että itsenäiseen opiskeluun tarkoitetuissa materiaaleissa on käytössä todellakin vain rajallinen määrä tehtävätyyppejä, lisäksi on huomattava, että verkkomateriaalien ja tietokonepohjaisten opetusohjelmien tehtävätyypit ovat käytännössä aivan samat. Tehtäväeditorit (esim. HotPotatoes, Dreamweaver Coursebuilder) mahdollistavat seuraavat tehtävätyypit:

• aukkotekstiharjoitukset
• monivalintaharjoitukset
• lyhytvastausharjoitus (yksittäinen aukkotehtävä)
• sekoitettu lause -harjoitukset
• yhdistelyharjoitukset
• sanaristikot (HotPotatoes, Crossword Compiler yms.)
• tekstin rekonstruktioharjoitukset (WebRhubarb, WebSequitur)
• Lisäksi jonkin verran käytetään ns. avoimia tehtäviä.

Eräät alan tutkijat ovat todenneet, että kaikesta teknisestä kehityksestä huolimatta verkkomateriaalit pohjautuvat suuresti behavioristiseen oppimiskäsitykseen. "Indeed, the newest technologies can be made to serve the most traditional pedagogies, and the philosophies of language teachers can shape the uses of technology within the language curriculum so as to preserve a rather behavioristic view of language learning... " (Ortega, 1997)

Todellisuudessa tilanne on oikeastaan vielä pahempi: suuri osa alkeisopetukseen tarkoitetusta materiaalista ei vastaa minkäänlaista oppimiskäsitystä, vaan ne ovat testejä. Erittäin monissa nettiharjoituksissa palaute (jos sitä on lainkaan) on oikein/väärin. Kukaan opettaja luokkatilanteessa ei varmaankaan vastaa opiskelijalle: "Väärin meni. Yritä uudestaan. Ei ollut oikein nytkään, Yritä uudestaan. Taas meni väärin...". Verkkoharjoituksissa palaute on usein tämän tyyppistä.

Verkkomateriaalien tehtävä mielestämme ei saa olla testaaminen vaan oppimisen edistäminen, niiden tulee sisältää palautetta (virheistäkin oppii), vinkkejä ja vihjeitä, tarvittavaa oheismateriaalia jne.

Mikä on syynä siihen, että teknisesti on menty huomattavasti eteenpäin, mutta pedagogisesti on otettu tietyllä tavalla askelia menneisyyteen? Johtuuko se verkon rajoittuneista mahdollisuuksista (siis välineistä) vai jostain muusta?
Pedagoginen takapakki ei varmaankaan johdu verkosta itsessään, vaan suurelta osin siitä, että tekijä ei ole loppuun asti miettinyt materiaalien toteuttamistapaa, palautteenantoa, vihjeitä jne., ei ole otettu huomioon verkon suomia mahdollisuuksia. Tämän vuoksi tehtävät ovat usein kuin suoraan oppikirjan sivuilta.
Toisaalta alkeiskursseille tarkoitetussa oppikirjoissa opiskeltava kielimateriaali on jaoteltu kappaleisiin, kielioppiasiat on jaoteltu ja rytmitetty, asiat käydään juuri tietyssä järjestyksessä. Lähtökohdaltaan alkeisopetuksessa kielimateriaalin jaottelu ja rytmitys on "behavioristista", mutta tällainen systemaattinen ja jaotteleva toteuttamistapa lienee kaikkien kieltenopettajien mielestä perusteltua.

Grahan Davies ICT and Modern Foreign Languages: learning opportunities and training needs; International Journal of English Studies 2, 1: Monograph Issue, New Trends in Computer Assisted Language Learning and Teaching, 2002

Ortega Lourdes : PROCESSES AND OUTCOMES IN NETWORKED CLASSROOM INTERACTION: DEFINING THE RESEARCH AGENDA FOR L2 COMPUTER-ASSISTED CLASSROOM DISCUSSION. Language Learning & Technology, Vol. 1, No. 1, July 1997, pp 82-93