Johdanto

Opettajan on työssään onnistuakseen hallittava opetettava ala ja oppiaines. Teoreettinen sisällön hallinta on tarpeen, jotta opettaja kykenee kehittämään työtään tieteen uusien löytöjen mukaisesti. Käytännöllinen sisällön hallinta puolestaan liittyy siihen, miten opettaja tietää ja tiedostaa, miksi kyseinen sisältö on tärkeää osata ja opettaa. Tälle perustalle rakentuu taito valita parhaat mahdolliset opetusmuodot, menetelmät ja työtavat. (Luukkainen 2005, 55–56.)

Opetusmuodot voidaan luokitella käytettyjen opetusmenetelmien mukaan. Opetusmenetelmällä tarkoitetaan niitä teoreettisiin periaatteisiin perustuvia käytännöllisiä keinoja, joiden avulla opettaja pyrkii yhdessä oppijoittensa kanssa saavuttamaan opetus-opiskelu-oppimisprosessille asetetut tavoitteet (Sahlberg 1997). Suomalaisessa kasvatusajattelussa tunnetuin opetusmuotojen luokittelu lienee Matti Koskenniemen jako opettajakeskeisiin, oppilaskeskeisiin ja yhteistoiminnallisiin opetusmuotoihin (Taulukko 4.1). Työtavat taas ovat oppijoiden tapoja toimia opiskelutilanteissa. (Koskenniemi & Hälinen 1974).

Taulukko 4.1. Opetusmuodot ja –menetelmät (Koskenniemi & Hälinen 1974).

Monet opetusmuodot, -menetelmät ja työtavat koskettavat useita opetuksen tavoitealueita kuten oppijoiden ajattelun, luovuuden, yhteistyötaitojen ja persoonallisuuden osa-alueiden kehittymistä. Siten ei voida antaa yksiselitteisiä suosituksia siitä, millä keinoin oppijoita tulisi terveystiedossa opettaa. Tässä luvussa pyritäänkin lähinnä tarjoamaan virikkeitä joidenkin työskentelytilanteiden suunnittelua ja toteuttamista silmällä pitäen.