| Kehittämishanke | ||||||||||||||||||||||||||
| Toteutus | ||||||||||||||||||||||||||
|
|
Johdanto Opettajan on työssään
onnistuakseen hallittava opetettava ala ja oppiaines. Teoreettinen sisällön
hallinta on tarpeen, jotta opettaja kykenee kehittämään työtään tieteen uusien
löytöjen mukaisesti. Käytännöllinen sisällön hallinta puolestaan liittyy
siihen, miten opettaja tietää ja tiedostaa, miksi kyseinen sisältö on tärkeää
osata ja opettaa. Tälle perustalle rakentuu taito valita parhaat mahdolliset
opetusmuodot, menetelmät ja työtavat. (Luukkainen 2005, 55–56.) Opetusmuodot voidaan
luokitella käytettyjen opetusmenetelmien mukaan. Opetusmenetelmällä
tarkoitetaan niitä teoreettisiin periaatteisiin perustuvia käytännöllisiä
keinoja, joiden avulla opettaja pyrkii yhdessä oppijoittensa kanssa
saavuttamaan opetus-opiskelu-oppimisprosessille asetetut tavoitteet (Sahlberg
1997). Suomalaisessa kasvatusajattelussa tunnetuin opetusmuotojen luokittelu
lienee Matti Koskenniemen jako opettajakeskeisiin, oppilaskeskeisiin ja
yhteistoiminnallisiin opetusmuotoihin (Taulukko 4.1). Työtavat taas ovat
oppijoiden tapoja toimia opiskelutilanteissa. (Koskenniemi & Hälinen 1974).
Taulukko 4.1. Opetusmuodot ja –menetelmät (Koskenniemi & Hälinen 1974).
Monet opetusmuodot,
-menetelmät ja työtavat koskettavat useita opetuksen tavoitealueita kuten
oppijoiden ajattelun, luovuuden, yhteistyötaitojen ja persoonallisuuden
osa-alueiden kehittymistä. Siten ei voida antaa yksiselitteisiä suosituksia
siitä, millä keinoin oppijoita tulisi terveystiedossa opettaa. Tässä luvussa
pyritäänkin lähinnä tarjoamaan virikkeitä joidenkin työskentelytilanteiden
suunnittelua ja toteuttamista silmällä pitäen. |