OPETUSFILOSOFIA (TEACHING PHILOSOPHY)

Opiskelua, opetusta ja oppimista arvioidaan kvalitatiivisesti prosessiarviointina. Arviointi on luonteeltaan formatiivista ja tuloksia tarkastellaan laadullisesti. Arvioinnin tehtävä on tuoda esille kurssin toteuttamisessa käytetty toimintatapa: milloin ja millaisia taitekohtia on ollut, kuinka ongelmatilanteita on ratkaistu ja millaisia innovaatioita on tehty. Arviointi perustuu osallistujien itsearviointiin ja oppimiskokemusten peilaamiseen. (Vrt. Seppänen-Järvelä, 2004, 19-24.)

Reflektio on keskeinen elementti prosessiarvioinnissa (Schön, 1987). Oppijan toiminnan tukeminen on taas keskeinen osa koulutuksen laatujärjestelmää (Karjalainen 2005, 14). Oppimisen tukemiseksi ja kurssin kehittämiseksi käytetään opinto/oppimispäiväkirjoja, joissa oppijat peilaavat hankkimiaan tietoja ja kokemuksia sekä pohtivat niihin liittyviä tunteitaan ja havaintojaan. Tietoisuuden kehä (Kuvio 1) on toimiva väline tuomaan esille näitä ulottuvuuksia (Seppänen-Järvelä, 2004, 44; vrt. Jeronen & Kaikkonen, 2001, 35-39.)

 
Kuvio 1. Tietoisuuden kehä (Alasilta-Hagmann Seppänen-Järvelän 2004, 45 mukaan; Jeronen & Kaikkonen 2001, 35–39)

Opinto/oppimispäiväkirjassaan opiskelija voi pohtia havaintojaan, ajatuksiaan, tunteitaan, oppimishalukkuuttaan sekä opiskeluaan ja oppimistaan koskevia tekojaan esimerkiksi seuraavista näkökulmista:

- kehittymishalu
- kiinnostuneisuus ja innostuneisuus
- avoimuus uusille ajatuksille
- elämykset, kokemukset ja niihin liittyneet tunteet ja tuntemukset
- tiedon hankinta-, arviointi- ja arvottamistaito
- käsitteiden ymmärtäminen ja käyttötaito
- ilmiöiden, suhteiden ja merkitysten ymmärtäminen
- esiintymis- ja esittämistaito
- luovuus, pitkäjänteisyys ja keskittymiskykyisyys
- itseohjautuvuus ja omaehtoisuus
- arviointitaito ja sen kehittyminen

Opinto/oppimispäiväkirjan opiskelija tuottaa paperiversiona kurssin lopussa. (Karjalainen 2005, 14.)

Koska kurssilla pyritään omaksumaan kehittävän arvioinnin periaatteita, käytetään myös kehittävälle arvioinnille tyypillisiä toimintamuotoja ja -tapoja, joita ovat opinto/oppimispäiväkirjan lisäksi esimerkiksi käytännön toimintaan liittyvät auttavat, kannustavat ja rohkaisevat keskustelut kahden kesken, pienryhmissä ja koko ryhmän kanssa (vrt. Goodchild, 1999, 152). Kurssin aikana ja lopussa opiskelijat käyvät vertaiskeskusteluja Optimassa. Tarkoituksena on, että he pohtivat yhdessä tieto- ja taito-osaamistaan tavoitelähtöisesti. Keskusteluissa käsitellään opiskeltujen tietopuolisten asioiden ja ilmiöiden lisäksi myös esimerkiksi koulussa, kotona ja opiskelu-/työpaikalla ilmenneitä ryhmäytymiseen ja ryhmän toimintaan ja ympäristösuhteeseen liittyviä tieto-, taito-, asenne- ja toimintakysymyksiä. Keskusteluja toteutetaan myös opiskelijoiden keskinäisenä vertaisarviointina, yhteisarviointeina ja opettajan kannustavaan ja ohjaavaan sekä hoksauttavaan palautteeseen pyrkivinä kannanottoina. (vrt. Jeronen, 1998.)

Näin saadaan laaja-alaista ja syvällistäkin tietoa oppijoiden oppimistuloksista ja kurssin jälkeisestä osaamisesta (Karjalainen, 2005, 15). 

Kestävän kehityksen edistäminen on keskeinen päämäärä biologian ja maantieteen opetuksessa kaikilla koulutustasoilla.  Monipuolisten arviointikäytänteiden kautta luodaan myös sosiaalista todellisuutta (Dahler-Larsen Karjalaisen (2005, 19) mukaan). Siten mahdollistuu pitkällä tähtäimellä yksilön ja yhteisön sitoutuminen viihtyisän ja terveellisen ympäristön yhteistoiminnalliseen kehittämiseen.